Viime sunnuntaina juoksin elämäni ensimmäisen puoli maratonin Riikassa. Jännitti ihan hirveästi, koska viimeiset kolme viikkoa ennen h- hetkeä kävin ainoastaan kerran lenkillä laiskuuden ja flunssan takia, ja pisin tekemäni lenkki oli vain n. 7 km. Pelko oli suuri etten jaksaisi maaliin ollenkaan tai ehdi maaliin ennen ajan umpeutumista. Pelkoa ei yhtään auttanut, että lauantaina herätessä oli kurkku kipeä. Ja sunnuntaina aamuna oli vielä enemmän kurkku kipeä ja tukkoisempi olo, jolloin mietin jo leikin kesken jättämistä.
En kuitenkaan voinut luovuttaa tässä vaiheessa. Niinpä olin lähtöviivalla valmiina poikaystäväni äidin kanssa 8:30. 2 tunnin ja 27 minuutin päästä ylitin maaliviivan ja samalla myös itseni!
En todellakaan uskonut pystyväni siihen. Mutta mä tein sen! Sen jälkeen oli uskomaton voittaja fiilis. Fiilis oli niin kiva, että tämä ei varmasti jää viimeiseksi puoli maratoniksi. Sillä haluan parantaa aikaa ja katsoa mihin rahkeet riittää kunnon valmistautumisella.
Jos olisin ollut yksin lenkillä, en todellakaan olisi pystynyt samaan. Tunnelma on kuitenki täysin eri, kun juokset pitkin "rataa", jonka vierellä on ihmisiä katsomassa ja kannustamassa. Muiden juoksijoiden kanssa tulee väkisin vähän "kilpailtua", joten se auttaa jaksamaan. Sain myös hyvän neuvon poikaystäväni äidiltä: pitää valita joku juoksija, jota ei saa päästää silmistään ja tavoitteeksi laittaa tämän kyseisen henkilön ohittaminen jossain vaiheessa juoksua.
Suosittelen kaikkia lenkkeilijöitä kokeilemaan niin saa pientä vaihtelua ja tulee voittaja fiilis! :)
Hyvä mari oon ylpee susta en ois pystyny samaan!! :))
VastaaPoistaKiitos lotta! (: ja kyllä säki pystyisit siihen! :)
Poista