viimeistä viedään

Vuoden viimeinen päivä, hullua! Vastahan sitä uutta vuotta juhlittiin ja tehtiin lupauksia, jotka eivät kuitenkaan pitäneet, niin kuin ei yleensä koskaan. Ehkä tämä tuleva vuosi olisi poikkeus, heh. Ei mulla oikeastaan edes ole mitään virallista lupausta. Mitä nyt poikaystävän kanssa sovittiin paremmista elämäntavoista. Tämän lupasimme lähinnä toisillemme. Sen lisäksi haluan olla ensi vuonna onnellisempi ja nauttia elämästä enemmän, sillä tänä vuonna en ole tuntenut itseäni onnelliseksi ja mieli on muutenkin ollut harmaa. No new year, new me! Niinhän se menee.

Parhautta tässä vuodessa on ehdottomasti ollut matkustelu. Kaksi reissua Barcelonassa hyvän ystävän luokse, Kreetan matka,  joulu Prahassa ja Riika, jossa ylitin itseni juosten puoli maratonin. Näiden mahdollisuudesta olen kiitollinen tänä vuonna. Mutta erityisesti olen kiitollinen poikaystävästäni, joka on jaksanut mua, vaikka ei aina olekaan ollut helppoa. Mutta hän on tukenut ja pysynyt vieressä!

Tulevalta vuodelta odotan onnellisuutta, matkustelua, uutta asuntoa, enemmän aikaa ystävien ja perheen kanssa, rohkeutta hakea opiskelemaan, terveyttä ja positiivista mieltä. Ja ystävän häitä! :)

Pitemmittä puheitta onnea uudelle vuodelle! 

loma ohi

Eilen illalla yhdentoista aikoihin saavuttiin Prahasta takaisin Suomeen. Tänään oli heti kunnon paluu takaisin töihin, kun herätys soi neljältä aamulla. 3-4 tunnin yöunet ei oikeen riitä, että pää toimisi kunnolla töissä, saati sitten muutenkaan. Päivä onkin mennyt pienessä koomassa, enkä oo saanut oikeen mitään aikaseksi. Koneellisen pyykkiä sain pestyä, kun sitä oli yksinkertaisesti niin PALJON, että oli pakko.

Matkasta kerron myöhemmin lisää, kun oon kunnolla hereillä. 

hyvää joulua!

Huomenna olisi sitten aatto, eikä vaan yhtään tunnu siltä. En vaan oo vieläkään käsittänyt, että nyt on oikeasti joulu. Tiedä sitten mistä se johtuu. Kenties siitä, että en tänä jouluna ole kotona Suomessa, enkä nää sukulaisiani, enkä ole ostanut yhtäkään joululahjaa, torttujakin olen syönyt vain kerran ja olen ostanut vain yhden joulukukan. Ehkä joulu ei tunnu joululta, jos sitä ei vietä täällä koto Suomessa. Pakko sanoa vielä, että kyllä se lumi tekee myös enemmän joulun tuntua. Ja onneksi sitä saatiin vihdoin kunnolla tänne etelämpäänkin! :)

Aamupäivällä kävin vielä antamassa mummille joulutervehdykset. Hetki sitten saatiin laukkukin pakattua ja tunnin päästä olisi lähtö lentokentälle. Sieltä sitten kahden tunnin lento Prahaan.
Kaikki hommat hoidettu, nyt olisi tunti edessä odottelua!

Se olisi sitten mukavaa ja rauhallista joulua kaikille! :)

Meidän joulupäivä

Koska tulevaa joulua en vietä täällä Suomessa, niin halusin edes jollakin tapaa viettää kotimaista joulua. Lähinnä se tarkoitti ruokaa. Siispä käytiin eilen poikaystäväni kanssa ostamassa kaikki tarvittava meidän "joulupäivää" varten.

Aamulla tein meille riisipuuroa. Niinkuin pienempänä aattoaamu alkoi riisipuurolla. Riisipuurossa kestää pidempään kuin normi kaurapuurossa ja pitkän valmistelun jälkeen olikin kiva huomata, että puuroa valmistu just niin, että molemmille riitti. Jotenkin käytin vain puolet mittasuhteista.

Iltapäivällä rupesinkin tekemään meille ruokaa. Me ei ostettu ollenkaan kinkkua, kun kaikki tuntu olevan niin isoja, eikä se tuntunut kummallekkaan niin tärkeältä. Kinkun sijaan ostettiin naudan paahtopaistia ja kalkkuna. Ostettiin vaan sellasta, mistä tykätään, esim. laatikoista ostettiin ainoastaan porkkana, koska mä tykkään  siitä ja poikaystäni ei mistään laatikosta.

Ruoassakaan kaikki ei mennyt putkeen. Naudan paahtopaisti ei ollutkaan valmis vielä silloin, kun kaikki muut ja vasta sitä maistaessamme tajuttiin se. Yritin sanoo, että se on liian punasta ja poikaystävä vaan intti, että sen kuuluu olla noin punanen. Eiku paisti takas uuniin ja muita ruokia syömään. Kaikki muu kyllä onnistu ja onpa paistia sitten huomenna, heh.

Illalla leivoin meille torttuja. Torttujen jälkeen oli tarkoitus juoda glögiä ja syödä juustoja, mutta torttujen jälkeen poikaystäväni nukahti ja itse oon niin täynnä, että ei mahdu enää mitään. Ei olis kannattu syödä kuutta torttua, heh. No ensimmäiset tänä jouluna!

Sellanen joulupäivä meillä! :) 

joulu on jo ovella

Pienempänä odotin joulua aina innoissani, varmaan juuri niiden lahjojen takia. Sitten varmaan joskus teininä innostus lopahti. Ja kaksi vuotta sitten joulu ei kiinnosti  varmasti kaikkein vähiten ikinä. Mulla olisi ollut aatto vapaa, mutta päätin mennä vapaaehtoisesti töihin ja antaa vapaapäivän työkaverilleni, joka oikeasti halusi viettää joulua perheen kesken.
Viime joulusta olin pitkästä aikaa innoissani! Kerrankin oli kunnolla rahaa ostaa lahjoja ja lähetin ensimmäistä kertaa joulukortitkin. Kai siihen vaikutti se, että se oli mun ja poikaystäväni ensimmäinen joulu yhdessä.

Tästä joulusta en edes tiedä mitä ajatella, en osaa sanoa olenko innoissani vai mitä. Tietenkin olen innoissani siitä, että lähden jouluksi Prahaan, mutta se johtuu siitä, että pääsen ulkomaille. Joululahjatuliaiset tuon matkalta, joten niistä ei tarvitse murehtia. Kotona ei ole mitään joulukoristeita, kun ei kerta täällä olla silloin. Kynttilät on ainoat, mutta ne kaivettiin esiin jo alkusyksystä. Kortteja en tänä vuonna jaksa lähettää.

Sen verran haluan kotimaista joulua viettää, että joku päivä haluan tehdä meille aamupalaksi kunnon riisipuuroa ja  samana päivänä laitetaan jouluaruokaa, pieni kinkku, laatikoita kalaa jne. Myöhemmin illalla teen vielä torttuja ja pipareita, niiden seuraksi sitten glögiä ja ehkäpä jotain juustoja.
Muutaman joulukukan voisin hankkia kotiin piristämään.

Tällä hetkellä ei edes yhtään tunnu joulukuulta. Ja vasta äskön tajusin, että on enää kaksi viikkoa jouluun. Hullua!
Tästä joulusta tulee ainakin erilainen, jos ei muuta.

Mutta mukavaa joulun odotusta!

koirakuume

Tänään kävelylenkillä tuli vastaan monta koiranulkoiluttajaa, jolloin mulle tuli sellanen fiilis, että olisipa mullakin koira tässä mukana nyt. Tää ei ole mikään päähänpisto, vaan olen jo pitkään halunnut koiraa. Eikä tähän koirakuumeeseen yhtään auta se, että todella usein  eräässä blogissa on söpöjä kuvia koirasta.

Yksin asuessa mietin jo koiran hankkimista, mutta ajattelin, että on järkevämpää hankkia se vasta sitten, kun asuu yhdessä jonkun kanssa. Olenhan mä jo yli vuoden asunut poikaystäväni kanssa, mutta tähän asuntoon ei saa ottaa lemmikkejä ja poikaystäväni ei ole ollut samaa mieltä koiran hankinnasta ennen kuin vasta nyt. Ollaankin tässä etsitty uutta asuntoa, tosin ei vain koiran takia, vaan muutenkin. Sopivaa ei kuitenkaan ole vielä löytynyt.

Tää riiviö meillä oli hoidossa viime keväänä!

Mitään rotua ei olla vielä mietitty sen tarkemmin. Se kuitenkin tiedetään, että halutaan joku "iso" koira. Pikku koirat on kivoja, esim. kaverilla kaksi chihuahua, mutta en näe meille sellaista ja poikaystävä ei edes suostuisi ottamaan sellaista pientä koira. Ja se tiedetään, että halutaan puhdasrotuinen.  Ajatuksena on hankkia koira ensi keväänä. Siihen on niin hirveen pitkä aika! Ei auta muuta kuin odottaa!