tunnesyöppö

Muutama päivä sitten käytiin poikaystäväni kanssa kumpikin puntarilla pitkään aikaan. Molempien painot näytti aivan liikaa, tosin oltiin molemmat just syöty, MUTTA SILTI! En mä sillain painosta välitä, vaan enemmänkin siitä miltä keho näyttää ja miten vaatteet istuu. Ja tällä hetkellä vaatteet ei tosiaankaan istu. Meillä kävi just niinku sanotaan, että seurustelun alussa molemmat lihoo.
Itku meinaa tulla, kun edes aattelee, että parin viikon päästä pitäisi taas käyttää bigineitä ja muita pikkuruisia kesävaatteita.

No heti seuraavana päivänä kuitenkin lohduttauduin syömällä, kun mieli oli maassa erään jutun takia. Mä oon just sellanen, joka syö sillon, kun on tylsää tai olen surullinen. Kauppaan meni vajaa kakskymppiä ja ostokset näytti tältä:

plus litran jätskipaketti

Suoraan sanottuna, nolotti hiukan mennä kassalle ostoksieni kanssa. Lopulta söin kuitenkin "vain" puolet sipseistä ja dipeistä, muutaman karkin ja puolet limusta. Poikaystävä söi loput ja jätski on edelleen pakkasessa.  JA sit mä vielä valitan, että oon hirveessä kunnossa.

Kyllä mä tiedän, mitä pitäis tehdä, jotta asioihin tulisi muutos. Pääsen alkuun, mutta en saa hommaa jatkettua. Mun pitäisi löytää joku kultainen keskitie. Eikä tää sais tuntua miltään PAKKO hommalta, vaan sellaselta jota mä haluan ja voin tehdä.
Nyt mä esim. haluisin mennä pyöräilee tai salille, mutta en voi. Olen nimmittäin kipeä :(

Olen tainnut tarpeeksi tarinoida läskistä täällä, joten eiköhän tää aihe jää nyt unholaan. Seuraavan kerran palaan aiheeseen, jos/kun löydän sen kultaisen keskitien.